Osallistumisen velvollisuus, oikeus ja ihanuus

Minut on yllättänyt kuinka painokkaasti demokratian käsitteeseen liitetään ihanne tai suorastaan vaatimus aktiivisesta osallistumisesta. Voisi kuvitella, että osallistuminen on (vain) oikeus. Asioihin vaikuttaminen esimerkiksi mielipiteitä torilla huutelemalla tai olemalla mukana valitsemassa kansanedustajia olisi demokratiaa kauneimmillaan.

Toiset eläisivät tietoisena tästä mahdollisuudesta ja päättäisivät jättää sen käyttämättä – mutta olisivat silti yhtäkaikki salamatkustajanomaisesti demokratiasta osallisia.

Juuri tämä tietoinen mahdollisuuden käyttämättä jättäminen on kiinnostavaa. Se että kansalaisuus velvoittaa osallistumaan, tuli esille heti alussa Helsingin yliopiston Julkisuus ja demokratia -kurssilla, jonka vuosi sitten kävin. Osallistumisaktiivisuuden lasku löytyy demokratian suurimpien haasteiden listalta Vähämaan kurssimateriaalissa (2019, 17).

Held kirjassaan Models of democracy (2006) nostaa esille kysymyksen mikä rooli on niillä jotka syystä tai toisesta eivät osallistu. Aktiivista kansalaisuutta ihailee myös Montesquieu. Ateenalainen Perikles ei tunne armoa epäaktiivisia kansalaisia kohtaan. Sanakäänteet ovat yksiselitteisen tuomitsevia: ”[…] we do not say that a man who takes no interest in politics is a man who minds his own business; we say that he has no business here at all”.

Demokratiaan liittyy kuitenkin kiinteästi myös vapauden ihanne (englanniksi freedom tai liberty, joilla on hienonhieno merkitysero mutta joita ainakin Held vaikuttaisi käyttävän synonymeinä). 1600-1800-lukujen liberaalidemokratia-ajatusten kehittäjät Hobbes, Locke, Bentham, Mill vanhempi ja nuorempi lähestyvät demokratian ideaa ja käytäntöä tutkimalla juuri vapauden laatua ja laajuutta.

Pohdin ulottuuko vapaus myös ”aktiiviseen” osallistumatta jättämiseen (ks. kuva), ja mielestäni vastaus on kyllä. Sekä päätöksellä osallistua että päätöksellä jättää osallistumatta on seurauksia, ja kumpaankin liittyy ongelmia ja rajoituksia. Tähän pohdintaan pitää vielä palata.

Lähteet

Held, D. (2006) Models of Democracy. Cambridge: Polity.

Vähämaa, M. (2019) Julkisuus ja demokratia -kurssin aloitusluennon materiaali. Helsingin yliopisto.

(Tämä kirjoitus on muokattu Helsingin yliopiston viestinnän laitoksen Julkisuus ja demokratia -kurssille kirjoittamastani luentotiivistelmästästä, muun muassa lähdeviitteitä on tätä verkkojulkaisua varten yksinkertaistettu luettavuuden parantamiseksi. Julkaisen kaikki tiivistelmät ja esseen blogissa. Tämä on sarjan ensimmäinen osa.)