Mielipide Phuketin kauneudenhoitopalveluista

Olen jo muutamaan kertaan vihjannut, että minulla olisi jotain sanottavaa Thaimaan kauneudenhoitopalveluista. Tässä tapauksessa Thaimaa on yhtä kuin Phuket. Missä määrin löydökseni ovat yleistettävissä muuhun Thaimaahan tai Aasian kohteisiin ylipäätään, en pysty sanomaan.

Olen meidän neljällä Puhektin-matkalla, jotka kaikki ajoittuvat 2010-luvulle, käynyt karkeasti arvioiden viidessätoista hoidossa. Kotimaassa olen kauneudenhoitopalveluiden suurkuluttaja. Ei ole juuri mitään mistä minulla ei olisi jonkinlaista kokemusta. Tähän voi siis suhteuttaa neuvojeni validiteetin.

Joten tässä se mielipide nyt tulee.

Ihan ensin täytyy ymmärtää, että erilaisia hyvinvointi- ja kauneuspalveluita on täällä tarjolla ihan joka paikassa, varsinkin hierontaa tuntuu saavan ihan mistä vaan. Vaikka luulisit meneväsi retkiä myyvän putiikin ovesta tai olevasi ravintolassa, todennäköisesti jossakin roikkuu kyltti jossa lukee "massage". Myös manikyyriä ja pedikyyriä on paljon tarjolla, usein hierontalaitosten yhteydessä. Jos taas haluat kampaamopalveluita, rakennekynsiä, kasvohoitoa, ripsipidennyksiä tai vahausta, putiikkivalikoima kutistuu huomattavasti. Toisin sanoen näitä palveluja ei ole tarjolla ihan joka kulmalla, ehkä vain joka kolmannella.

Kaksi dimensiota määrittää alan toimintaa, ja näiden jatkumoiden sisällä asiakas, tässä tapauksessa minä, arvioi palveluiden piiriin hakeutumista sekä tyytyväisyyttään niihin. Nämä dimensiot ovat luonnollisestikin laatu ja hinta - ja tässä kohtaa homma menee monimutkaiseksi.

On nimittäin niin, että alun pitäen länsimainen turisti on alkanut käydä Thaimaassa hieronnoissa siksi, että se on niin hervottoman halpaa. Eihän meillä kotipuolessa ole tätä määrää hierontaa tarjolla emmekä myöskään koe tarvetta jokaisen raskaan työpäivän jälkeen hakeutua öljy-, thai- tai aloe vera -hierontaan, emme edes kerran viikossa eikä kerran kuukaudessakaan.

Oletamme siis, että palvelut Thaimaassa ovat halpoja. Koska ne ovat niin naurettavan halpoja, olemme valmiita hyväksymään sen tosiasian, että ziljoonat masseuset eivät ehkä ole saaneet toimeensa mitään koulutusta, ja laatu on vähän niin ja näin. On mukavaa, kun joku vaan vähän hiplaa, sama se sille onko se jonkin oikeaoppista hierontakoulukunnan mukaista. Sanaa fysioterapia en ole täällä mainoksissa nähnyt, veikkaanpa ettei rantojen hieronta-establishmenteissäkään ole siitä koskaan kuultu.

Homma menee monimutkaiseksi siinä kun yrittää arvioida,

(A) miten huono laatu on alhaiseen hintaan nähden hyväksyttävissä
(B) mistä voi tietää millaista laatua missäkin liikkeessä saa

Näiden kahden kysymyksen kanssa kamppailen itse kaiken aikaa, ja tämä hinta-laatu-matematiikka saa minut välillä raivon partaalle.

Jos oletetaan, että Suomessa ripsipidennysten laittaminen maksaa 100€ ja Phuketissa kadunvarren sweatshopissa 15€, hintaero on todellakin merkittävä. Ei paljon tarvitse epäröidä tuon maksamista. Suomessa 100€ ripset kestävät minulla maksimissaan kaksi viikkoa, niiden laittaminen on miellyttävä operaatio, käsittely hienostunutta ja tulos peilistä katsottuna ihana.

Phuketin 15€ ripset kestävät karmeimmassa tapauksessa vain päivän, käsittely on tuskallista, olosuhteet vähemmän miellyttävät, tekijöiden ammattitaito erittäin kyseenalainen, ja jo ensimmäisellä peiliinvilkaisulla voi todeta, että tulos on suttuinen ja ruma. Kannattiko maksaa 15€? No ei todellakaan kannattanut.

Phuketista saa ripsipidennyksiä myös kalliimmalla hinnalla, ja niin että palvelu tapahtuu miellyttävässä kauneushoitolaolosuhteessa ja lopputulos on kaunis. Ripset saattavat silti irrota päivän sisällä. Maksoit siis ehkä 50€ sinällään mukavasta kokemuksesta, mutta viikon päästä on kuin et olisi käynytkään. Ei mielestäni kannattanut sekään.

Minun ohjeeni ongelmanratkaisuun on seuraavanlainen:

1. Älä edes yritä hakeutua mihinkään korkeatasoisempaa osaamista vaativaan hoitoon Thaimaassa. Jos haluat tiettyyn malliin leikatun tukan, ripsipidennykset tai tietyt kriteerit täyttävän kasvohoidon, käy Suomessa.

2. Ohita sweatshopit. Älä mene kaikkein halvimpiin kadunvarsipaikkoihin ollenkaan, koska voit olla varma, että niissä laatu on ala-arvoinen. Et säästä yhtään, jos pois tullessasi kyntesi on lakattu niin sottaisesti, että joudut ostamaan kynsilakanpoistoaineen, uuden kynsilakan ja tekemään homman itse alusta asti uudelleen hotellihuoneessa.

3. Älä mene Jungceylonin yläkerran hoitoloihin tai Pimnaraan. Niiden hinnat ovat lähellä Suomen hintoja, mutta laatu ei vastaa suomalaista. Itse en ole Pimnarassa käynyt, mutta olen katsonut päältäpäin, ja vaikutelma on liukuhihnamainen. Et halua maksaa lähes sataa euroa siitä, että pötköttelet valtaisassa salissa sänkyrivistössä ja tunnet olevasi yksi tuhansista, jotka kulkevat tuon myllyn läpi päivittäin. Jos haluat laadukasta hoitoa, ja olet valmis siitä maksamaan, käy Suomessa.

4. Tsekkaa kauppakeskusten alakertojen paikat ja suosi niitä. Saat keskinkertaista, mahdollisesti jopa hyvähköä laatua keskihintaan. Tähän neuvoon tosin olen päätynyt hieman kevyellä kokemuksella, nimittäin pääasiassa olen itse käynyt kadunvarsi- ja rantapaikoissa. Jungceylonin alakertaa olen kuitenkin tarkkaillut jo pitkään, ja lisäksi kävin siellä värjäyttämässä tukkani, ja kokemukseni tähän mennessä on positiivinen.

5. Jos haluat mitä tahansa mukavaa hierontaa, unohda kaikki mitä sanoin, ja mene ihan mihin vaan paikkaan, mikä sipivasti reittisi varrelle sattuu.

6. Jos sinulla on valtavasti rahaa, eikä sinua harmita haaskata sitä, tee ihan mitä haluat. Meidän on kaikkien hyvä jättää tänne mahdollisimman paljon rahaa, se tekee tämän köyhän maan taloudelle hyvää.

Huomioithan, että tämä ei ole ns. Kiveenhakattu Mielipide. Tutkimukseni jatkuvat. Ihan uteliaisuudesta haluaisin mennä käymään myös Pimnarassa ja ainakin Patongin ykköspaikaksi mainitussa Burasarissa.

Phuketin matkapäiväkirja, päivät 7 ja 8

Niin kuin jo edellisessä postauksessa enteilinkin, sunnuntaina olin kipeä. Masu oli sekaisin ja olin huonovointinen. Menimme aamupäivällä poolille, ja mulla oli koko ajan vaikea olo, en saanut hyvää asentoa aurinkotuolissa ja aurinko porotti liian kuumasti ja märkä pyyhekin tuntui inhottavalta.

Kävin huoneella kerran enkä meinannut jaksaa enää takaisin. Jonkun aikaa vielä sinniteltiin, ja sitten tultiin koko porukka huoneelle. Minä kävin lepäämään ja lepäsinkin sitten loppupäivän. Kuumemittari näytti korkeimmillaan 38,1 mikä ei sivumennen sanottuna ole minulle kovin korkea lukema, koska ruumiinlämpöni nousee ihan pienestäkin rasitustilasta yli 37:n. Mutta olo oli selvästi kuumeinen, jäseniä vihloi ja olin ihan tööt.

Muut lähtivät sitten dinneri- ja kauppareissulle, ja minä jäin pötköttelemään. Kävivät taas Number 9:ssa syömässä, siellä oli taas ruuhkaa, joutuivat odottamaan pöytää hetken aikaa. Kaupasta toivat valtavat kassilliset juomia ja syömisiä, muun muassa ihanaa banaanileivonnaista. Minulle ruuaksi jokin beef-taikkuhässäkkä. Mistä mahani ei taaskaan tykännyt.

Maanantaina voin paremmin, lämpö oli laskenut normaaliksi. Tuntui etten kuitenkaan mihinkään kauemmas voi lähteä, joten aviomies päätti käyttää tilanteen hyväksi ja lähti golfaamaan. Me jäätiin poikasen kanssa viettämään leppoisaa päivää hotellille.

Oltiin ensin huoneella ihan rauhassa, sitten otettiin meidän oikea kamera mukaan (säälittävän paljon tulee räpsittyä kuvia vain kännykällä, jos silläkään, kun itse en täällä puhelinta pidä mukana) ja lähdettiin kävelylle hotellialueelle.

Saatiin kivoja kuvia ympäri ämpäri hotellin ja toisistamme. Lisäksi saimme hoidetuksi seuraavaksi päiväksi aviomiehelle synttäriyllätyksen. Ja siitäpä sitten taas hotellille lepäämään joksikin aikaa ja sitten uskaltauduimme jo poolillekin.

Ehdittiin poikasen kanssa uiskennella jonkun aikaa, ja oltiin jo lähtöä tekemässä kun aviomies tulla tupsahti golf-reissultaan. Hänen kotimatkansa oli kestänyt vähän pidempään kun joitain kanadalaisia oli pitänyt kuskata sinne ja tänne. Kertoi brutaalin hauskan stoorin keskustelustaan kuskin kanssa. Olivat kyselleet lapsista toisiltansa ja aviomies oli kertonut, että hänellä on 13-vuotias poika ja lisännyt: "Difficult age." Kuski oli kertonut omistaan, jo aikuisista lapsista, joista nuorin poika oli 26-vuotias, ja lisännyt: "Thailand is not good. Heroin. Drugs." Että se siitä hankalasta iästä, kuski pisti paremmaksi. Menee vähän samaan sarjaan kuin se scene Bridget Jonesista, missä Bridget on thaimaalaisessa vankilassa ja kertoo kuinka hänen poikaystävänsä on häntä kaltoin kohdellut (koska Darcy ei ollut huomioinut häntä oikealla tavalla lakimiesten illallisella), samassa sellissä olevat thaimaalaistyttöset kertovat omista kokemuksistaan, paritusta, väkivaltaa ja muuta "mukavaa".

Kun tultiin poolilta, tunsin itseni ihan hyvinvoivaksi, olin poolilla syönyt osan poikasen ranskalaisista ja juonut kokista ilman vatsanpuruja, joten ehdotin, että lähdetään Jungceylonille. Hirveä hinku oli nimittäin päästä kampaajalle värjäyttämään tukka.

Sinnepä lähdettiin, ja oli mukava reissu. Kampaaja oli oikein hyvä. Otteiltaan toki taas erilainen kuin suomalaiset, vettä loiskui oikein kunnolla, pelkäsin, ettei mulla ole käsittelyn jälkeen enää meikinhiventäkään naamalla, mutta lopputulos oli loistava. Ja kampaaja föönasi tukkani ihan suoraksi, poikanen ja aviomies olivat ihastuksissaan myös. Sain tukan tänäänkin ihan nätisti laitetuksi, kun laitoin edestä ja sivuilta kiinni, latvat kihartuvat hauskasti, mutta koko tukka ei ole vielä mennyt kiharaan. Tässä kuvassa on siis se tilanne heti kampaajallakäynnin jälkeen kun tukka oli vielä ihan suora.

Illallisella käytiin Laimai-ravintolassa, joka olikin ruokansa puolesta varmaan huonoin paikka missä ollaan käyty, poikanen kyseli jälkeenpäin kun paikasta puhuttiin: "Ai oliks se se paikka, missä oli Thaimaan huonoin nuudelikeitto?" Mutta täytyy antaa kredittiä nopeasta palvelusta (suorastaan liukuhihnamaisen tehokas), live-bändistä ja siideristä drinkkilistalla.

Kotimatkalla tuktukissa soi ihana Oy oy oy -piisi eli Lucenzon Dancar Kuduro, joten eihän se voinut olla kuin hyvä päivä.