Phuketin matkapäiväkirja, päivät 15 ja 16, kotiinpaluu

Maanantai oli meidän viimeinen kokonainen päivä Phuketissa ja heti aamusta oli haikea olo. 

Heräilin aamulla siihen kun viereisestä huoneesta kuului lapsen iloista kalkatusta, ja kuten arvelinkin, edellisenä päivänä poolilla näkemämme brittiperhe oli majoittunut meidän viereiseen huoneeseen. Iski hirveä kateus, kun heillä oli koko loma vielä edessä. Toivoin, että heillä menee kaikki hyvin, pienten lasten kanssa matkustaminen ei ole ihan ongelmatonta.

Kiinnitimme edellisenä päivänä altaalla huomiota tuohon perheeseen, joka puhui jumalaisen kaunista, paremman väen brittienglantia ja käyttäytyi kaikin puolin niin ihastuttavasti, että tuntui kuin koko allasalue olisi sähköistynyt kun he olivat paikalla. On uskomatonta, mitä kauniit, sivistyneet ja hyvinvoivat ihmiset saavat aikaan pelkällä läsnäolollaan.

Lapset olivat kauniita, ja heidän nimensä olivat Harry ja Luke. Meidän perheen oli aivan mahdoton pidätellä hilpeyttä kun tajusimme, että lapset on nimetty kahden mahdollisesti maailman kuuluisimman fantasiasarjan päähenkilöiden mukaan. Yritimme kuunnella tarkkaan, mitkä vanhempien nimet olivat. Han? Leia? James? Ja sitten emme millään muistaneet, mikä on Harry Potterin äidin nimi. Minä muistelin, että se oli joku kukka. Aviomies ja poikanen ehdottelivat: Daisy? Violet? Daffodil? (Hei haloo, kenen nimi on Daffodil?) Joka tapauksessa Harryn äidin nimi oli Lily, muistinhan sen viimein.

Nyt kyllä on unohtunut mitä viimeisen päivän aikana teimme, mutta pääasiassa ajattelimme kaiken aikaa pakkaamista (tai ainakin minä ajattelin) ja valmistauduimme sen aloittamiseen. Laitoimme homman alulle jo alkuillasta, ja sitten lähdimme dinnerille taas Two Chefsiin. Se oli ikäänkuin luonteva valinta viimeiselle illalle.

Meillä oli aivan ihanan hauska ilta, emme pitäneet mitään kiirettä. Poikasella tosin oli masu vähän kipeänä, mutta hän toipui siitä nopeasti. Lähtiäisiksi halasin Mitiä, ja päätettiin nähdä ensi vuonna. Mitään takuita ei tietenkään ole sille, että oikeasti lomailemme Phuketissa ensi vuonna, mutta se nyt vain on sellaista löpinää.

Melkein koko loman ajan etsimäni lierihattu löytyi ravintolan viereisestä kaupasta sen muutaman minuutin aikana, kun aviomies ja poikanen kävivät ruokakaupassa. Tosiasiassa homma menee tietenkin niin, että siihen asti nirsoilin, mutta lopuksi päädyin hattuun, jollaisia olin nähnyt edellisten päivien aikana eri kojuissa noin ziljardin.

Illalla viimeisteltiin pakkaukset.

Yöllä minulla oli herätys noin kello kolme, muulla perheellä vähän myöhemmin, bussimme lähti viideltä ja lento Phuketin kentältä kello yhdeksän. Olimme kaikki oikein hyvällä mielellä ja hyvissä voinneissa.

Lentomatkalta jäi mieleen lähinnä mukava stuertti, joka sanoi minua darlingiksi.

Että sen pituinen se! Kyllä kannatti taas lähteä, ja ihana loma oli, ja ensi vuonna taas ihan uudet hommeliinit. Hieman on ilmassa sellaista, että jospa lähdettäisikin jonnekin muualle.