Phuketin matkapäiväkirja, päivät 10 ja 11

Keskiviikosta minulla ei ole omalta osaltani mitään muuta merkittävää raportoitavaa kuin se, että vatsani oli taas siinä määrin sekaisin, että päätin paastota ja levätä. Pysyttelin koko päivän huoneella, en edes yöpaitaa vaihtanut pois. Loppujen lopuksi vietin yöpaitaelämää neljän seinän sisällä yli puolitoista vuorokautta.

Mutta lepoahan se on tavallaan sairastaminenkin. Luin Diana Gabaldonin uusinta kirjaa Sydänverelläni kirjoitettu, kirjoittelin blogia, sometin ja surffailin netissä.

Sillä välin muu perhe kävi aamiaisella, varasi retken Flying Hanumaniin, kävi lounaalla taikkupaikassa meidän liikenneympyrän vieressä ja vietti aikaa poolilla ja hotellilla. Illalla he kävivät McDonaldsista hakemassa meille takeawaytä, ja ruoka maistuikin taivaallisen ihanalta päivän paaston jälkeen. Tosin vatsani ilmoitti heti, ettei ollut sen mielestä hyvä juttu.

Mitä ihmettä torstaina sitten tapahtui? En muista yhtään. Näin käy lomalla aina jossain vaiheessa: tuntuu kuin päiviä olisi tippunut välistä pois, ja koska mitään kalenterimerkintöjä ei ole, vaatii sanomattoman suuria aivoponnisteluja rekonstruoida päivien kulkua.

Armottoman tuumailun jälkeen saimme aviomiehen kanssa päkistettyä listan siitä, mitä viime päivinä on tehty. Tällaisessa usean päivän asioiden kirjailussa jälkikäteen on se huono puoli, että yksityiskohtia tai tunnetiloja on vaikea palauttaa mieleen kronologisessa järjestyksessä. Yritän kuitenkin.

Torstaina siis perhe lähti Flying Hanumaniin, joka on metsään rakennettu puisto, jossa liu'utaan vaijeria pitkin valjaissa puusta toiselle muutaman kymmenen metrin korkeudessa. Tällaisia puistoja on Phuketissa useampi, mutta Flying Hanuman on se alkuperäinen ja isoimmin mainostettu, itse muistan nähneeni sen mainoksia ekasta reissusta lähtien.

Aviomies ja poikanen tykkäsivät Hanumanista kovasti, vaikka melko jännittäviäkin hetkiä siellä kokivat, varsinkaan aviomies ei ole korkeiden paikkojen ystävä ollenkaan (niin kuin en minäkään), poikasta sen sijaan ei tunnu haittaavan. Retki maksoi 3250 BTH per henkilö eli noin 80€, kesti puolisen päivää, aviomies tilasi sen hotellin kautta ja hintaan sisältyivät kuljetukset sinne ja takaisin, satumaisen kaunis T-paita (not...) ja hedelmiä.

Minä tunsin itseni siinä määrin vahvistuneeksi, että laittauduin taas ihmisen näköiseksi ja uskaltauduin ulos huoneesta. Päätin yksinkertaisesti vain käveleskellä hieman, jotta saan nauttia auringonpaisteesta ja pääsen hieman pois hotellilta. Käpsyttelin siis ihan kaikessa rauhassa Patongin rantatietä ja kävin parissa kaupassa. Sitten käpsyttelin takaisin.

Kun lentävät hanumanit tulivat takaisin, lähdimme poolille kaikki kolme. Olo oli ihan ok, ei tosin ihan "viis kautta viis" mutta päätin vain, että nyt saa tämä sairastaminen riittää ja selviytynen masuineni normitoimista.

Aviomies löysi meille päivällispaikaksi Joe's Downstairs -ravintolan, jossa on laaja tapas-lista, ajatuksella, että en ehkä paljon kykene syömään. Tuo paikka menikin heti kärkeen Phuketin ravintolasuosikkilistallani, palaan siihen vielä. Halpahan se ei missään tapauksessa ole, mutta meneekin kategoriaan fine dining. Laitamme varmaan myös TripAdvisor-arviot siitä tai ainakin aviomies laittaa, hän on aktiivinen TripAdvisor-arvioitsija. Instagramiin jaoinkin jo kuvia. Minun tunnukseni Instassa on Ihana Arki.

Mielipide Phuketin kauneudenhoitopalveluista

Olen jo muutamaan kertaan vihjannut, että minulla olisi jotain sanottavaa Thaimaan kauneudenhoitopalveluista. Tässä tapauksessa Thaimaa on yhtä kuin Phuket. Missä määrin löydökseni ovat yleistettävissä muuhun Thaimaahan tai Aasian kohteisiin ylipäätään, en pysty sanomaan.

Olen meidän neljällä Puhektin-matkalla, jotka kaikki ajoittuvat 2010-luvulle, käynyt karkeasti arvioiden viidessätoista hoidossa. Kotimaassa olen kauneudenhoitopalveluiden suurkuluttaja. Ei ole juuri mitään mistä minulla ei olisi jonkinlaista kokemusta. Tähän voi siis suhteuttaa neuvojeni validiteetin.

Joten tässä se mielipide nyt tulee.

Ihan ensin täytyy ymmärtää, että erilaisia hyvinvointi- ja kauneuspalveluita on täällä tarjolla ihan joka paikassa, varsinkin hierontaa tuntuu saavan ihan mistä vaan. Vaikka luulisit meneväsi retkiä myyvän putiikin ovesta tai olevasi ravintolassa, todennäköisesti jossakin roikkuu kyltti jossa lukee "massage". Myös manikyyriä ja pedikyyriä on paljon tarjolla, usein hierontalaitosten yhteydessä. Jos taas haluat kampaamopalveluita, rakennekynsiä, kasvohoitoa, ripsipidennyksiä tai vahausta, putiikkivalikoima kutistuu huomattavasti. Toisin sanoen näitä palveluja ei ole tarjolla ihan joka kulmalla, ehkä vain joka kolmannella.

Kaksi dimensiota määrittää alan toimintaa, ja näiden jatkumoiden sisällä asiakas, tässä tapauksessa minä, arvioi palveluiden piiriin hakeutumista sekä tyytyväisyyttään niihin. Nämä dimensiot ovat luonnollisestikin laatu ja hinta - ja tässä kohtaa homma menee monimutkaiseksi.

On nimittäin niin, että alun pitäen länsimainen turisti on alkanut käydä Thaimaassa hieronnoissa siksi, että se on niin hervottoman halpaa. Eihän meillä kotipuolessa ole tätä määrää hierontaa tarjolla emmekä myöskään koe tarvetta jokaisen raskaan työpäivän jälkeen hakeutua öljy-, thai- tai aloe vera -hierontaan, emme edes kerran viikossa eikä kerran kuukaudessakaan.

Oletamme siis, että palvelut Thaimaassa ovat halpoja. Koska ne ovat niin naurettavan halpoja, olemme valmiita hyväksymään sen tosiasian, että ziljoonat masseuset eivät ehkä ole saaneet toimeensa mitään koulutusta, ja laatu on vähän niin ja näin. On mukavaa, kun joku vaan vähän hiplaa, sama se sille onko se jonkin oikeaoppista hierontakoulukunnan mukaista. Sanaa fysioterapia en ole täällä mainoksissa nähnyt, veikkaanpa ettei rantojen hieronta-establishmenteissäkään ole siitä koskaan kuultu.

Homma menee monimutkaiseksi siinä kun yrittää arvioida,

(A) miten huono laatu on alhaiseen hintaan nähden hyväksyttävissä
(B) mistä voi tietää millaista laatua missäkin liikkeessä saa

Näiden kahden kysymyksen kanssa kamppailen itse kaiken aikaa, ja tämä hinta-laatu-matematiikka saa minut välillä raivon partaalle.

Jos oletetaan, että Suomessa ripsipidennysten laittaminen maksaa 100€ ja Phuketissa kadunvarren sweatshopissa 15€, hintaero on todellakin merkittävä. Ei paljon tarvitse epäröidä tuon maksamista. Suomessa 100€ ripset kestävät minulla maksimissaan kaksi viikkoa, niiden laittaminen on miellyttävä operaatio, käsittely hienostunutta ja tulos peilistä katsottuna ihana.

Phuketin 15€ ripset kestävät karmeimmassa tapauksessa vain päivän, käsittely on tuskallista, olosuhteet vähemmän miellyttävät, tekijöiden ammattitaito erittäin kyseenalainen, ja jo ensimmäisellä peiliinvilkaisulla voi todeta, että tulos on suttuinen ja ruma. Kannattiko maksaa 15€? No ei todellakaan kannattanut.

Phuketista saa ripsipidennyksiä myös kalliimmalla hinnalla, ja niin että palvelu tapahtuu miellyttävässä kauneushoitolaolosuhteessa ja lopputulos on kaunis. Ripset saattavat silti irrota päivän sisällä. Maksoit siis ehkä 50€ sinällään mukavasta kokemuksesta, mutta viikon päästä on kuin et olisi käynytkään. Ei mielestäni kannattanut sekään.

Minun ohjeeni ongelmanratkaisuun on seuraavanlainen:

1. Älä edes yritä hakeutua mihinkään korkeatasoisempaa osaamista vaativaan hoitoon Thaimaassa. Jos haluat tiettyyn malliin leikatun tukan, ripsipidennykset tai tietyt kriteerit täyttävän kasvohoidon, käy Suomessa.

2. Ohita sweatshopit. Älä mene kaikkein halvimpiin kadunvarsipaikkoihin ollenkaan, koska voit olla varma, että niissä laatu on ala-arvoinen. Et säästä yhtään, jos pois tullessasi kyntesi on lakattu niin sottaisesti, että joudut ostamaan kynsilakanpoistoaineen, uuden kynsilakan ja tekemään homman itse alusta asti uudelleen hotellihuoneessa.

3. Älä mene Jungceylonin yläkerran hoitoloihin tai Pimnaraan. Niiden hinnat ovat lähellä Suomen hintoja, mutta laatu ei vastaa suomalaista. Itse en ole Pimnarassa käynyt, mutta olen katsonut päältäpäin, ja vaikutelma on liukuhihnamainen. Et halua maksaa lähes sataa euroa siitä, että pötköttelet valtaisassa salissa sänkyrivistössä ja tunnet olevasi yksi tuhansista, jotka kulkevat tuon myllyn läpi päivittäin. Jos haluat laadukasta hoitoa, ja olet valmis siitä maksamaan, käy Suomessa.

4. Tsekkaa kauppakeskusten alakertojen paikat ja suosi niitä. Saat keskinkertaista, mahdollisesti jopa hyvähköä laatua keskihintaan. Tähän neuvoon tosin olen päätynyt hieman kevyellä kokemuksella, nimittäin pääasiassa olen itse käynyt kadunvarsi- ja rantapaikoissa. Jungceylonin alakertaa olen kuitenkin tarkkaillut jo pitkään, ja lisäksi kävin siellä värjäyttämässä tukkani, ja kokemukseni tähän mennessä on positiivinen.

5. Jos haluat mitä tahansa mukavaa hierontaa, unohda kaikki mitä sanoin, ja mene ihan mihin vaan paikkaan, mikä sipivasti reittisi varrelle sattuu.

6. Jos sinulla on valtavasti rahaa, eikä sinua harmita haaskata sitä, tee ihan mitä haluat. Meidän on kaikkien hyvä jättää tänne mahdollisimman paljon rahaa, se tekee tämän köyhän maan taloudelle hyvää.

Huomioithan, että tämä ei ole ns. Kiveenhakattu Mielipide. Tutkimukseni jatkuvat. Ihan uteliaisuudesta haluaisin mennä käymään myös Pimnarassa ja ainakin Patongin ykköspaikaksi mainitussa Burasarissa.

Phuketin matkapäiväkirja, päivä 9

Tiistai oli aviomiehen syntymäpäivä, ja ajatuksenani oli tehdä siitä mahdollisimman mukava. Olen paljon huonompi ja laiskempi keksimään ja järjestämään kivoja juttuja kuin aviomies itse, joten piti oikein todella skarpata. Onneksi hän itse ehdotti Freedom Beachille menoa, joten minun ei tarvinut sen suhteen pohtia oliko päivän ohjelma mieluinen.

Kuten jo kirjoitinkin, eilen meillä oli poikasen kanssa kätevästi aikaa yllätysten järjestämiseen koska olimme hotellilla kahdestaan aviomiehen ollessa golfaamassa.

Aamu alkoi siis hedelmämehu- ja kukkatarjottimen toimituksella huoneeseen kello kahdeksan. Hieman varhainen aika, mutta aviomies on usein kovin aikaisin hereillä joten uskaltanut riskeerata, että hän onkin jo hilpaissut jonnekin ennen yllätyksen saapumista.

Kävimme normiaamiaisella sitten, ja pakkasimme sen jälkeen kaksi kassillista rantavarustusta mukaan, ja kävelimme Patongille hankkimaan pitkähäntävenekyydin Freedom Beachille. Kävi hassusti kun vene oli juuri lähtenyt, mutta kauppamiehet päättivät saada meidät vielä mukaan. Yksi sitten hurjasteli veneen perään jetskillä, vene kääntyi takaisin ja haki meidät kyytiin. Vähän hävetti, mutta kyydissä ollutta pariskuntaa ei kauheasti harmittanut. Hyvännäköinen pariskunta olikin - rouvalla oli niin pikkuruinen bikinialaosa, että näimme oikeastaan ihan kaiken kun hän istui veneen nokassa huomattavasti meitä ylempänä. Sellaisten biksujen käyttämiseen ei ihan tavallinen bikini line wax riitä...

Freedom Beach oli kyllä pettymys. Se oli pieni ja palveluita oli todella vähän. Ravintolan varaus- ja laskutussysteemi ei meille lopultakaan avautunut, ja täytyy sanoa, etten pitkään aikaan ole ollut niin ärsyyntynyt kuin ruokavaraustointa hoitavan miehen kanssa asioidessani. Vessat olivat hirvittävät. Mikä ihme siinä on, ettei turistipaikoissa ymmärretä saniteettitilojen merkitystä? Maksaisin aikamoisia summia, jos erinäisissä paikoissa olisi tarjolla jotkut VIP-vessatilat eri maksusta. Lisäksi veneet oli parkkeerattu parhaalle uintipaikalle mikä tarkoitti sitä, että turistien piti uida rannan osassa, jossa oli koralleja! Kaiken huipuksi viereemme leiriytyi valtava sukukokous äänekkäitä ranskalaisia, mistä minulle tietysti tulivat vain työasiat mieleen.

ÄLKÄÄ IHMISET MENKÖ FREEDOM BEACHILLE! Siellä ei ole mitään mitä Patongilla ei olisi, ja siellä on paljon kaikkea tyhmää, mistä Patongilla ei tarvitse kärsiä.

No meillä oli tietysti ihan mukava päivä siellä kaikesta huolimatta. Poikanen ja aviomies snorklailivat ja kuvasivat GoProlla "isoja kaloja", joita ei kuitenkaan filmiltä löytynyt. Uimme, otimme aurinkoa, luimme kirjoja, vähän söimme. Lisäsimme useaan otteeseen aurinkovoiteita, ei tullut oikeastaan auringonpolttamia vaikka punakoita toki olimme päivän päätteeksi.

Paluumatkalla poikanen hyppäsi veneen nokasta mereen ja ui rantaan melko pitkän matkan. Meinasimme aviomiehen kanssa slaagin saada. Eihän hän kovin kaukana meistä ollut mutta jos ei olisikaan jaksanut, olisihan se ollut kauhea tilanne. Toisaalta ihmisiä oli melko lähelläkin häntä uimassa joten apu ei olisi ollut kaukana. Patongilla vesi on matalaa pitkän matkaa, ja kun katsoimme ettei poika enää jaksa uida hän nousikin seisomaan eikä vesi ulottunut häntä kuin rintaan. Vähän liian jännä episodi kuitenkin, heräsin vielä yölläkin kauhun vallassa sitä miettimään.

Päivälliselle menimme toiseen Phuketin suokkariravintoloistamme, Blue Mangoon, joka sijaitsee Tri Trang Beachin Absolute Twin Sands -nimisen apartment-kompleksin yhteydessä. Se on TripAdvisorinkin mukaan yksi Phuketin ja Patongin parhaita ravintoloita, olisikohan Patongin listalla kahdestoista.

Ruoka oli tälläkin kertaa hyvää meidän kaikkien mielestä, ja sen kruunasi henkilökunnan laulama happy birthday sekä yllätysjälkkäri synttärisankarille.

Se oli mukava päivä, ja uni kyllä maittoi yöllä, vaikka minun masuni alkoi taas yöllä vaivata. Onneksi kuitenkin sentään tämä synttäripäivä meni mukavasti mahanpuruitta.

Open letter to Viktor Rashnikov

Dear Mr. Rashnikov,

You do not know me but I would like to approach you in an important matter. I and my family (husband and a 13-year-old son) are currently on holiday in Phuket, Thailand. We have been in awe from admiration for your super yacht Ocean Victory which is currently parked just outside Patong beach and to which we have a great view from our (somewhat shabby) hotel Novotel Phuket Resort, the one up on the hill.

We have googled and found out that the Ocean Victory is the nineth largest privately owned motor yacht to date. It has seven decks, six pools, an in-built floatable area for another boat, 300-square-meter-large spa area, helicopter landing place and a movie theater. I am convinced it has many other good qualities not referred to in the internet. I know you had wanted to keep the building of the yacht a secret to a large extent but as it happens, now its whereabouts are reported in the internet as many people, like ourselves, are fascinated by the ship and welcome the sight of it anywhere it goes. We drove past it yesterday on a long-tail boat on our way to (somewhat shabby) Freedom Beach and had a good look of it. It is truly magnificent.

The reason I am writing to you is that I would like to offer my services to you as a chief of cabin staff, logistics coordinator, maid or basically any position with work location based on Ocean Victory. I am not very familiar with steel industry where I believe you excel based on the cited income but I have a 15+ years of experience from international business environment - which frankly speaking has seen its ups and downs - in various positions ranging from communications specialist to IT service owner and team lead. I am confident I would be a perfect match for your Ocean Victory staff in so many ways.

My husband, too, is a highly qualified man with a super career. If ever you would like to have another yacht built, my husband would make an unparalelled project manager. My son has excellent English and swimming skills, and we would be happy to put him to any good international school close to a harbor often visited by Ocean Victory.

As for the salary and other benefits, we have no high demands. We would merely like to permanently live on the Ocean Victory, maybe not in the lowest deck but second but lowest would be fine with the entitlement to visit the upper decks from time to time as well as use the pools when the ship is not occupied by your family and friends. Once or twice a year it would be great to invite our mothers to visit. We also require a confirmation that the Ocean Victory is sailing at least nine months of the year in areas where the temperature never drops below 20 degrees of Celsius.

I wish you do not consider my letter rude or offensive in any way but take it as a sign of humble admiration and respect for you and your mighty ship Ocean Victory.

We look forward to being contacted by your staff in the near future. Telling more about ourselves and how we can benefit you is best done over a face-to-face interview. We are staying in Phuket for another five days so we would be happy to receive an invitation onboard very soon.

Best regards
TP

Phuketin matkapäiväkirja, päivät 7 ja 8

Niin kuin jo edellisessä postauksessa enteilinkin, sunnuntaina olin kipeä. Masu oli sekaisin ja olin huonovointinen. Menimme aamupäivällä poolille, ja mulla oli koko ajan vaikea olo, en saanut hyvää asentoa aurinkotuolissa ja aurinko porotti liian kuumasti ja märkä pyyhekin tuntui inhottavalta.

Kävin huoneella kerran enkä meinannut jaksaa enää takaisin. Jonkun aikaa vielä sinniteltiin, ja sitten tultiin koko porukka huoneelle. Minä kävin lepäämään ja lepäsinkin sitten loppupäivän. Kuumemittari näytti korkeimmillaan 38,1 mikä ei sivumennen sanottuna ole minulle kovin korkea lukema, koska ruumiinlämpöni nousee ihan pienestäkin rasitustilasta yli 37:n. Mutta olo oli selvästi kuumeinen, jäseniä vihloi ja olin ihan tööt.

Muut lähtivät sitten dinneri- ja kauppareissulle, ja minä jäin pötköttelemään. Kävivät taas Number 9:ssa syömässä, siellä oli taas ruuhkaa, joutuivat odottamaan pöytää hetken aikaa. Kaupasta toivat valtavat kassilliset juomia ja syömisiä, muun muassa ihanaa banaanileivonnaista. Minulle ruuaksi jokin beef-taikkuhässäkkä. Mistä mahani ei taaskaan tykännyt.

Maanantaina voin paremmin, lämpö oli laskenut normaaliksi. Tuntui etten kuitenkaan mihinkään kauemmas voi lähteä, joten aviomies päätti käyttää tilanteen hyväksi ja lähti golfaamaan. Me jäätiin poikasen kanssa viettämään leppoisaa päivää hotellille.

Oltiin ensin huoneella ihan rauhassa, sitten otettiin meidän oikea kamera mukaan (säälittävän paljon tulee räpsittyä kuvia vain kännykällä, jos silläkään, kun itse en täällä puhelinta pidä mukana) ja lähdettiin kävelylle hotellialueelle.

Saatiin kivoja kuvia ympäri ämpäri hotellin ja toisistamme. Lisäksi saimme hoidetuksi seuraavaksi päiväksi aviomiehelle synttäriyllätyksen. Ja siitäpä sitten taas hotellille lepäämään joksikin aikaa ja sitten uskaltauduimme jo poolillekin.

Ehdittiin poikasen kanssa uiskennella jonkun aikaa, ja oltiin jo lähtöä tekemässä kun aviomies tulla tupsahti golf-reissultaan. Hänen kotimatkansa oli kestänyt vähän pidempään kun joitain kanadalaisia oli pitänyt kuskata sinne ja tänne. Kertoi brutaalin hauskan stoorin keskustelustaan kuskin kanssa. Olivat kyselleet lapsista toisiltansa ja aviomies oli kertonut, että hänellä on 13-vuotias poika ja lisännyt: "Difficult age." Kuski oli kertonut omistaan, jo aikuisista lapsista, joista nuorin poika oli 26-vuotias, ja lisännyt: "Thailand is not good. Heroin. Drugs." Että se siitä hankalasta iästä, kuski pisti paremmaksi. Menee vähän samaan sarjaan kuin se scene Bridget Jonesista, missä Bridget on thaimaalaisessa vankilassa ja kertoo kuinka hänen poikaystävänsä on häntä kaltoin kohdellut (koska Darcy ei ollut huomioinut häntä oikealla tavalla lakimiesten illallisella), samassa sellissä olevat thaimaalaistyttöset kertovat omista kokemuksistaan, paritusta, väkivaltaa ja muuta "mukavaa".

Kun tultiin poolilta, tunsin itseni ihan hyvinvoivaksi, olin poolilla syönyt osan poikasen ranskalaisista ja juonut kokista ilman vatsanpuruja, joten ehdotin, että lähdetään Jungceylonille. Hirveä hinku oli nimittäin päästä kampaajalle värjäyttämään tukka.

Sinnepä lähdettiin, ja oli mukava reissu. Kampaaja oli oikein hyvä. Otteiltaan toki taas erilainen kuin suomalaiset, vettä loiskui oikein kunnolla, pelkäsin, ettei mulla ole käsittelyn jälkeen enää meikinhiventäkään naamalla, mutta lopputulos oli loistava. Ja kampaaja föönasi tukkani ihan suoraksi, poikanen ja aviomies olivat ihastuksissaan myös. Sain tukan tänäänkin ihan nätisti laitetuksi, kun laitoin edestä ja sivuilta kiinni, latvat kihartuvat hauskasti, mutta koko tukka ei ole vielä mennyt kiharaan. Tässä kuvassa on siis se tilanne heti kampaajallakäynnin jälkeen kun tukka oli vielä ihan suora.

Illallisella käytiin Laimai-ravintolassa, joka olikin ruokansa puolesta varmaan huonoin paikka missä ollaan käyty, poikanen kyseli jälkeenpäin kun paikasta puhuttiin: "Ai oliks se se paikka, missä oli Thaimaan huonoin nuudelikeitto?" Mutta täytyy antaa kredittiä nopeasta palvelusta (suorastaan liukuhihnamaisen tehokas), live-bändistä ja siideristä drinkkilistalla.

Kotimatkalla tuktukissa soi ihana Oy oy oy -piisi eli Lucenzon Dancar Kuduro, joten eihän se voinut olla kuin hyvä päivä.

Phuketin matkapäiväkirja, päivä 6

Päivät vain virtaavat ohi kuin iloisesti soliseva vesi purossa kevätpäivänä. Lauantaina nukuimme pommiin sikäli, että missasimme aamupalan. Perhe alkaa nyt todellakin olla normivedossa, etenkin poikasta on vaikea saada hereille aamuisin.

Söin aamiaiseksi eilistä pizzaa jääkaapista, muut jäivät odottamaan kadulle pääsyä syömisen suhteen. Laittauduttiin ripeästi rantakuntoon, käveltiin beachille, otettiin auringonvarjo ja patjat vuokralle. Aviomies kävi hankkimassa tieltä meille aamiaista, tuoretta ananasta ja banaani-suklaa-crepe.

Phuketin biitsikuri alkaa höllentyä. Viime vuonna rannat olivat melko autioita, koska palvelut oli kielletty, Thaimaan valtiolla oli joku ihme projekti jolla rannat oli tarkoitus saada luonnollisemmiksi. En ymmärrä tuota ollenkaan - mitä ihmeen luonnonmukaisuutta VOISI olla tuollaisella rannalla kuin Patong, kun vieressä kulkee ihmisiä kuhiseva tie joka on täynnään palveluntarjoajia ja ruokintaliikkeitä. Ihan hömpötystä minusta ja kiusantekoa turisteille eikä tuosta kukaan hyödy.

Joka tapauksessa nyt saa taas vuokrata varjoja ja patjoja, jostain syystä aurinkovuoteita ei, mutta eivätköhän nekin pian takaisin tule. The sooner the better, minun selkä ei kestä makoilua pelkällä hiekalla.

Oli ihanaa olla rannassa, ja seurata ihmisvilinää. Suurella mielenkiinnolla katselin yhden tyttöporukan leiriytymistä, jotain erityistä heissä oli. Aurinkovarjopojat palvelivat heitä aivan erityisen hyvin, tytöt myös ostivat lähes kaikilta kaupustelijoilta jotain, aivan kuin näytösluonteisesti. En ymmärrä mikä sen tarkoitus oli.

Meidän viereiset kollit kiinnostuivat. Toinen osti kaupustelijalta kaksi hennatatskaa ja lähetti tatskantekijän tyttöjen luokse. Siitä sitten pääsi kätevästi juttelemaan, tytöt olivat ikäänkuin kiitollisuudenvelassa jo. Aivan killeri-iskutekniikka. Selitin homman poikaselle ja käskin hänen katsoa ja ottaa oppia. Näitä juttuja ei opeteta koulussa. Patong on iskemisen huippuyliopisto.

Jostain syystä merivesi pistelee, poikanen kärsii siitä erityisesti, joten hän halusi pois. Tulimme hotellin poolille taas uimaan pistelemättömässä vedessä, sitten huoneelle toipumaan ja tarkastelemaan päivän rusketusedistystä.

Illallinen syötiin taas Two Chefsissä, taattua laatua. Tarjoilijat tunnistivat meidät ja olivat luonnollisesti kovin iloisia jälleennäkemisestä, erityisesti Mit-niminen kaunis ja näpsäkkä tarjoilija, joka kertoi olevansa 39-vuotias, mummo ja olleensa ennen Karonin Two Chefsissä töissä ja haluavansa sinne takaisin. Ilmeisesti Karonin parhaat oli lähetetty Patongin toimipistettä avaamaan, en yhtään ihmettele. Patongilla Two Chefs on ollut vasta nelisen kuukautta.

Valitin, että täällä on pienemmät margaritat kuin Karonilla, ja sain palkaksi aivan jättimäisen. Kahden margaritan jälkeen tuntui kuin maha olisi lillunut puolillaan mansikkamargarita-lientä. Jälkkärit oli puoleen hintaan, joten otettiin nekin.

Illalla oli vaikea saada unta, ja seuraavana aamuna heräsinkin huonoon oloon (ei mielestäni liittynyt margaritoihin), mutta se onkin sitten jo seuraavan päivän stoori.

Phuketin matkapäiväkirja, päivä 5

Perjantaina aviomies heräsi aamuvarhaisella ja lähti golfaamaan Red Mountain -kentälle me poikasen kanssa jäätiin nukkumaan ja heräiltiin sitten sopivasti aamiaisen viimeiselle tunnille.

Aamiaisen jälkeen tultiin huoneelle olemaan ihan kaikessa rauhassa, kirjoittelin nuo kaikki eilisen lätinät, kävin suihkussa, poikanen teki koulutehtäviä ja oli pädillä. Varasin meille klo 13 shuttle-bussin Jungceylonille, ja aviomiehelle paikan seuraavaan, ja takaisin neljän jälkeen.

Sain mukavasti shoppailtua lähes kaiken mitä tarvitsin, pääsin muun muassa käymään Phuketin ykköskohteessani, kaupassa, jossa myydään hiusjuttuja ja rihkamakoruja. Siellä on voittamaton valikoima niitä sellaisia hammastettuja hiusklipsejä, ja ostin niitä runsaat määrät. Kauppa ei ole halpa, viimeksi järkytyin hinnoista, mutta aivan sama, koska näitä ei muualta saa. Ostokseni maksoivat 1600 BTH eli 30-40 €. Tuollaisen summan voi kyllä helposti käyttää jossain Ninjassa tai Bijou Brigitessä.

Muut shoppailut: Make up Storen peitevoide, tekoripsiä ja liimaa (kuten sanottua, palaan tähän aiheeseen vielä), poikaselle snorkkelit, anopille tuliaisia, jotain vartalonhoitotuotteita.

Käytiin lounaalla Urban-jotain nimisessä ravintolassa Jungceylonin ravintolakadulla, ei ollut kummoinen paikka.

Ehdittiin vielä hyvin hotellin shuttle-kuljetukseen. Hotellilla mentiin poolille, mutta aurinko alkoi aika pian jo laskea, kello oli jo yli viisi.

Hotellielbauksen jälkeen lähdettiin pizzalle (tosin poikanen söi kana-schitzelin), ihan ok paikka, nimeä en taas muista. Ostin ravintolan läheisestä kojusta hauskan virkatun yläosan. Kun noita kojuja vaan malttaa käydä läpi niin niistä löytyy kaikenlaista kivaa, pitää osata katsoa sen bulkkikrääsän yli.

Auringonotto jäi vähälle. Tuntuu, että aurinkoa pitää oikein ahnehtia, koska päivät kuluvat niin nopeaan.

Phuketin matkapäiväkirja, päivät 1-4

Olemme talvilomareissulla ja tapanamme on ollut kirjoittaa matkapäiväkirjaa, yleensä joillekin hotellihuoneesta löytyville lippulappusille, joita sitten putkahtelee kotona esiin vielä vuosien jälkeen mitä kummallisimmista paikoista. Muutaman kerran olen tehnyt hienon matkakertomuksen, jossa on mukana kaikenlaista oheisrekvisiittaa, kartanpaloja, kuitteja ja valokuvia ja vaikka mitä härpäkettä.

Nyt ajattelin kokeilla sähköistä versiota kun tuli tämä blogikin perustetuksi. Meidän matkapäiväkirjat eivät ole mitään kirjallisen ilmaisun paraatiesimerkkejä, lähinnä dokumentaarisia listoja siitä mitä on tehty ja oliko kivaa. Yleensä käytän itsestäni kolmatta persoonaa, mutta yritän nyt kirjoittaa minä-muodossa.

Päivä 1, matkapäivä, maanantai

Lennolle lähtö ja lento sujuivat periaatteessa mukavasti. Meillä oli jälleen premium-luokan paikat, mikä on aivan ehdoton edellytys tällaiselle huonolle pitkänmatkanlentomatkustajalle kuin minä. Päästiin siis Aspire Loungeen Helsingissä, ja koneessa istumapaikat olivat oikein hyvät. Minulle tuli taas huono olo niin kuin viimeksikin, meinasin pyörtyä koneen vessaan, hädin tuskin pääsin paikalle takaisin, ja jouduin huohottelemaan aikani ennen kuin huono olo oli pois.

Päivä 2, tavallaan edelleen matkapäivä, tiistai

Kun saavuttiin Phukettiin, oli jo seuraavan päivän aamu. Varhainen aamu. Meitsi oli huonovointinen, väsynyt ja kiukkuinen. Tietenkään ei saatu hotellilta huonetta kun oltiin siellä paikalla jo aamukahdeksalta. Poikanen nukkui aulassa korituolissa kerättyään siihen itselleen kaikki mahdolliset tyynyt. Minä mökötin, aviomies iloisena scouttasi ja kävi ostamassa meille juomia. Kun päästiin hotellihuoneeseen, me käytiin poikasen kanssa päikkäreille, aviomies jatkoi scouttaamista, kävi lounaalla ja uudestaan kaupassa.

Kun poikanen ja minä oltiin toivuttu, käytiin syömässä - missäs me käytiinkään, se pitää vielä lisätä tähän.

Käytiin nukkumaan jo huiman aikaisin, varmaan seitsemän-kahdeksan aikoihin. Poikanen nukkui hyvin, minä ja aviomies huonommin.

Päivä 3, keskiviikko

Olimme hämmästyttävän aikaisin hereillä ja toimintavalmiina, käytiin aamiaisella ja lähdettiin Patongin vilinään. Hotellin kukkulalta pääsee kätevästi alas shuttle-bussilla, joten sitä hyödynnettiin. Käveltiin kuitenkin Patong beach läpi Jungceylonille, joka ei ollut vielä edes auki. Hämmästyttävää meidän perheelle, kun emme koskaan ole niin aikaisin liikenteessä.

Minä menin hoitoihin, kävin jalkahoidossa (joka täällä pitää tilata kahtena eri hoitona, foot scrub ja pedicure) ja manikyyrissä, joka myöskään ei suomalaista vastaa. Lisäksi kävin laitattamassa ripsipidennykset. Palaan näihin hoitoihin vielä erikseen, koska yritän muodostaa mielipidettä kannattaako täällä ylipäätään käydä yhtään missään hoidoissa.

Lounaalla käytiin jossain taikkupaikassa, joka oli Bangla Roadin sivukadulla. Ei ollut kummoista ruokaa, mutta palvelu oli ystävällistä ja meitä ilahdutti kissa, jonka ravintolan väki kävi ohimennen ruokkimassa.

Palattiin hotellille, otettiin rantakamppeet ja vietettiin iltapäivä beachillä. Oli vähän pilvistä. Onkohan Patongilla aina pilvisempää?

Illalliselle mentiin Two Chefsiin, joka on meidän lemppari, tosin tunnemme vain Karonin paikan eikä viime vuonna tätä Patongilla tainnut ollakaan. Aivan mielettömän hyvää ruokaa ja valtaisat margaritat.

Päivä 4, torstai

Oltiin jo perinteisemmässä lomarytmissä, ehdittiin täpärästi aamiaiselle. Ensimmäinen poolipäivä, laitettiin voiteet nassuihin ja oltiin monta tuntia altaalla. Rusketus saatiin hyvin alulle, poikasella ja aviomiehellä kasvot aika punaisena, minulla perinteiseen tapaan dekoltee ja olkapäät.

Hyvin pikaisen siistiytymisen jälkeen käytiin lounaalla Baan Rim Pa -ravintolassa, joka on ihan Patongin rannan päässä kukkulalla, ravintolasta on hieno näköala rantaan. Hauska vaaleanpunainen sisustus, ystävällinen palvelu, ihan ok taikkuruoka.

Ruuan jälkeen tultiin hotellille ja vedettiin useamman tunnin päikkärit eikä illalla jaksettu lähteä hotellia kaueammaksi, käytiin aulassa drinksuilla ja pelaamassa erä Splendoria, sitten hotellin taikkuravontolassa illallisella. Miesväellä ei ollut nälkä, minä söin oman kala-annokseni, puolet poikasen annoksesta ja vielä lientä aviomieheltä.

Nukkumassa oltiin vasta puolen yön paikkeilla.

Täytyy oikolukea ja korjailla tämä myöhemmin, tämä pädillä kirjoittaminen on ihan helvetillistä.

Laulu tärkeistä asioista

Muistatteko Ultra Bran kipaleen Laulu asioista?

Siinä lauletaan näin:

Mikä on yhteistä kalalle,
trumpetille ja piipulle?
Entäpä mitä on hyvyys ja kampela?
Asioitapa tietenkin ovat ne.

Minä en ole muistanut tätä laulua pitkään aikaan, vaikka se on aikoinaan koskettanut minua syvästi.
Rakas aviomieheni muistutti minua tästä, koska heräsin tänään puoli kuusi, tunnin verran ennen kellonsoittoa, tuumimaan asioita.

Olen niitä ihmisiä, jotka eivät piittaa suosituksista, mitä näitä nyt on, että puhelinta ei saisi näprätä viimeiseksi ennen nukkumaanmenoa eikä muutenkaan addiktoitua tsekkailemaan sähköposteja ja some-juttuja jatkuvasti. Katsoin siis sähköpostit, vastasin pariin yön aikana tulleeseen ja huolestuin.

Rakkaalle aviomiehelle sanoin, että heräsin niin aikaisin, koska minun piti ajatella Tärkeitä Asioita.
Siitä tuli sitten hänelle Ultra Bran asialaulu mieleen, ja se keskustelu meni näin:

Rakas aviomies: Miksi sä nyt jo oot hereillä?
Minä (jotenkin näin): Heräsin kun piti ajatella tärkeitä asioita.
Rakas aviomies: Sun pitää tehdä niin kuin Ultra Bra.
Minä: Ai siis niinku öööö???
Rakas aviomies: Kirjoittaa niistä laulu.
Minä: Laulu öööö?
Rakas aviomies: No niillähän on se laulu, onkohan se Laulu asioista.
Minä: Harkitsen tätä vaihtoehtoa. Kiitos palautteesta.
Rakas aviomies: Eipä kestä.

Sillä miehellä leikkaa heti aamusta. Respect. (Miksi hän itse oli hereillä, sitä en tiedä.)

Koska en ole muusikko enkä Kerkko Koskisen kaltainen armoitettu runoilija, en edes yritä tehdä laulua, mutta päätin aloittaa uuden blogin. Että tässä se nyt on.

Sen nimeksi olisi voinut tulla Laulu tärkeistä asioista, mutta päätin palata vanhaan tuttuun fraasiini Aina joku mielipide. Tällä nimellä on ollut olemassa blogi jos toinenkin, mutta se touhu on mennyt aina niin vakavaksi, aion yrittää pitää kevyempää linjaa nyt.

Tämä blogi ei sisällä mitään aikuistenoikeita mielipiteitä, vaan puolihuolimatonta kommentointia sinänsä Tärkeisiin Asioihin. Tai vähemmän tärkeisiin. Pitää fiksata ulkoasua vielä ajan kanssa, koska nyt on kello 6:56 ja enempää ei nyt irtoa.

Niin ja saatan vielä vaihtaa nimenkin. Ja osoitteen. Vaikea nyt tässä sanoa.