Mielipide Phuketin kauneudenhoitopalveluista

Olen jo muutamaan kertaan vihjannut, että minulla olisi jotain sanottavaa Thaimaan kauneudenhoitopalveluista. Tässä tapauksessa Thaimaa on yhtä kuin Phuket. Missä määrin löydökseni ovat yleistettävissä muuhun Thaimaahan tai Aasian kohteisiin ylipäätään, en pysty sanomaan.

Olen meidän neljällä Puhektin-matkalla, jotka kaikki ajoittuvat 2010-luvulle, käynyt karkeasti arvioiden viidessätoista hoidossa. Kotimaassa olen kauneudenhoitopalveluiden suurkuluttaja. Ei ole juuri mitään mistä minulla ei olisi jonkinlaista kokemusta. Tähän voi siis suhteuttaa neuvojeni validiteetin.

Joten tässä se mielipide nyt tulee.

Ihan ensin täytyy ymmärtää, että erilaisia hyvinvointi- ja kauneuspalveluita on täällä tarjolla ihan joka paikassa, varsinkin hierontaa tuntuu saavan ihan mistä vaan. Vaikka luulisit meneväsi retkiä myyvän putiikin ovesta tai olevasi ravintolassa, todennäköisesti jossakin roikkuu kyltti jossa lukee "massage". Myös manikyyriä ja pedikyyriä on paljon tarjolla, usein hierontalaitosten yhteydessä. Jos taas haluat kampaamopalveluita, rakennekynsiä, kasvohoitoa, ripsipidennyksiä tai vahausta, putiikkivalikoima kutistuu huomattavasti. Toisin sanoen näitä palveluja ei ole tarjolla ihan joka kulmalla, ehkä vain joka kolmannella.

Kaksi dimensiota määrittää alan toimintaa, ja näiden jatkumoiden sisällä asiakas, tässä tapauksessa minä, arvioi palveluiden piiriin hakeutumista sekä tyytyväisyyttään niihin. Nämä dimensiot ovat luonnollisestikin laatu ja hinta - ja tässä kohtaa homma menee monimutkaiseksi.

On nimittäin niin, että alun pitäen länsimainen turisti on alkanut käydä Thaimaassa hieronnoissa siksi, että se on niin hervottoman halpaa. Eihän meillä kotipuolessa ole tätä määrää hierontaa tarjolla emmekä myöskään koe tarvetta jokaisen raskaan työpäivän jälkeen hakeutua öljy-, thai- tai aloe vera -hierontaan, emme edes kerran viikossa eikä kerran kuukaudessakaan.

Oletamme siis, että palvelut Thaimaassa ovat halpoja. Koska ne ovat niin naurettavan halpoja, olemme valmiita hyväksymään sen tosiasian, että ziljoonat masseuset eivät ehkä ole saaneet toimeensa mitään koulutusta, ja laatu on vähän niin ja näin. On mukavaa, kun joku vaan vähän hiplaa, sama se sille onko se jonkin oikeaoppista hierontakoulukunnan mukaista. Sanaa fysioterapia en ole täällä mainoksissa nähnyt, veikkaanpa ettei rantojen hieronta-establishmenteissäkään ole siitä koskaan kuultu.

Homma menee monimutkaiseksi siinä kun yrittää arvioida,

(A) miten huono laatu on alhaiseen hintaan nähden hyväksyttävissä
(B) mistä voi tietää millaista laatua missäkin liikkeessä saa

Näiden kahden kysymyksen kanssa kamppailen itse kaiken aikaa, ja tämä hinta-laatu-matematiikka saa minut välillä raivon partaalle.

Jos oletetaan, että Suomessa ripsipidennysten laittaminen maksaa 100€ ja Phuketissa kadunvarren sweatshopissa 15€, hintaero on todellakin merkittävä. Ei paljon tarvitse epäröidä tuon maksamista. Suomessa 100€ ripset kestävät minulla maksimissaan kaksi viikkoa, niiden laittaminen on miellyttävä operaatio, käsittely hienostunutta ja tulos peilistä katsottuna ihana.

Phuketin 15€ ripset kestävät karmeimmassa tapauksessa vain päivän, käsittely on tuskallista, olosuhteet vähemmän miellyttävät, tekijöiden ammattitaito erittäin kyseenalainen, ja jo ensimmäisellä peiliinvilkaisulla voi todeta, että tulos on suttuinen ja ruma. Kannattiko maksaa 15€? No ei todellakaan kannattanut.

Phuketista saa ripsipidennyksiä myös kalliimmalla hinnalla, ja niin että palvelu tapahtuu miellyttävässä kauneushoitolaolosuhteessa ja lopputulos on kaunis. Ripset saattavat silti irrota päivän sisällä. Maksoit siis ehkä 50€ sinällään mukavasta kokemuksesta, mutta viikon päästä on kuin et olisi käynytkään. Ei mielestäni kannattanut sekään.

Minun ohjeeni ongelmanratkaisuun on seuraavanlainen:

1. Älä edes yritä hakeutua mihinkään korkeatasoisempaa osaamista vaativaan hoitoon Thaimaassa. Jos haluat tiettyyn malliin leikatun tukan, ripsipidennykset tai tietyt kriteerit täyttävän kasvohoidon, käy Suomessa.

2. Ohita sweatshopit. Älä mene kaikkein halvimpiin kadunvarsipaikkoihin ollenkaan, koska voit olla varma, että niissä laatu on ala-arvoinen. Et säästä yhtään, jos pois tullessasi kyntesi on lakattu niin sottaisesti, että joudut ostamaan kynsilakanpoistoaineen, uuden kynsilakan ja tekemään homman itse alusta asti uudelleen hotellihuoneessa.

3. Älä mene Jungceylonin yläkerran hoitoloihin tai Pimnaraan. Niiden hinnat ovat lähellä Suomen hintoja, mutta laatu ei vastaa suomalaista. Itse en ole Pimnarassa käynyt, mutta olen katsonut päältäpäin, ja vaikutelma on liukuhihnamainen. Et halua maksaa lähes sataa euroa siitä, että pötköttelet valtaisassa salissa sänkyrivistössä ja tunnet olevasi yksi tuhansista, jotka kulkevat tuon myllyn läpi päivittäin. Jos haluat laadukasta hoitoa, ja olet valmis siitä maksamaan, käy Suomessa.

4. Tsekkaa kauppakeskusten alakertojen paikat ja suosi niitä. Saat keskinkertaista, mahdollisesti jopa hyvähköä laatua keskihintaan. Tähän neuvoon tosin olen päätynyt hieman kevyellä kokemuksella, nimittäin pääasiassa olen itse käynyt kadunvarsi- ja rantapaikoissa. Jungceylonin alakertaa olen kuitenkin tarkkaillut jo pitkään, ja lisäksi kävin siellä värjäyttämässä tukkani, ja kokemukseni tähän mennessä on positiivinen.

5. Jos haluat mitä tahansa mukavaa hierontaa, unohda kaikki mitä sanoin, ja mene ihan mihin vaan paikkaan, mikä sipivasti reittisi varrelle sattuu.

6. Jos sinulla on valtavasti rahaa, eikä sinua harmita haaskata sitä, tee ihan mitä haluat. Meidän on kaikkien hyvä jättää tänne mahdollisimman paljon rahaa, se tekee tämän köyhän maan taloudelle hyvää.

Huomioithan, että tämä ei ole ns. Kiveenhakattu Mielipide. Tutkimukseni jatkuvat. Ihan uteliaisuudesta haluaisin mennä käymään myös Pimnarassa ja ainakin Patongin ykköspaikaksi mainitussa Burasarissa.