Söin aamiaiseksi eilistä pizzaa jääkaapista, muut jäivät odottamaan kadulle pääsyä syömisen suhteen. Laittauduttiin ripeästi rantakuntoon, käveltiin beachille, otettiin auringonvarjo ja patjat vuokralle. Aviomies kävi hankkimassa tieltä meille aamiaista, tuoretta ananasta ja banaani-suklaa-crepe.
Phuketin biitsikuri alkaa höllentyä. Viime vuonna rannat olivat melko autioita, koska palvelut oli kielletty, Thaimaan valtiolla oli joku ihme projekti jolla rannat oli tarkoitus saada luonnollisemmiksi. En ymmärrä tuota ollenkaan - mitä ihmeen luonnonmukaisuutta VOISI olla tuollaisella rannalla kuin Patong, kun vieressä kulkee ihmisiä kuhiseva tie joka on täynnään palveluntarjoajia ja ruokintaliikkeitä. Ihan hömpötystä minusta ja kiusantekoa turisteille eikä tuosta kukaan hyödy.
Joka tapauksessa nyt saa taas vuokrata varjoja ja patjoja, jostain syystä aurinkovuoteita ei, mutta eivätköhän nekin pian takaisin tule. The sooner the better, minun selkä ei kestä makoilua pelkällä hiekalla.
Oli ihanaa olla rannassa, ja seurata ihmisvilinää. Suurella mielenkiinnolla katselin yhden tyttöporukan leiriytymistä, jotain erityistä heissä oli. Aurinkovarjopojat palvelivat heitä aivan erityisen hyvin, tytöt myös ostivat lähes kaikilta kaupustelijoilta jotain, aivan kuin näytösluonteisesti. En ymmärrä mikä sen tarkoitus oli.
Meidän viereiset kollit kiinnostuivat. Toinen osti kaupustelijalta kaksi hennatatskaa ja lähetti tatskantekijän tyttöjen luokse. Siitä sitten pääsi kätevästi juttelemaan, tytöt olivat ikäänkuin kiitollisuudenvelassa jo. Aivan killeri-iskutekniikka. Selitin homman poikaselle ja käskin hänen katsoa ja ottaa oppia. Näitä juttuja ei opeteta koulussa. Patong on iskemisen huippuyliopisto.
Jostain syystä merivesi pistelee, poikanen kärsii siitä erityisesti, joten hän halusi pois. Tulimme hotellin poolille taas uimaan pistelemättömässä vedessä, sitten huoneelle toipumaan ja tarkastelemaan päivän rusketusedistystä.
Illallinen syötiin taas Two Chefsissä, taattua laatua. Tarjoilijat tunnistivat meidät ja olivat luonnollisesti kovin iloisia jälleennäkemisestä, erityisesti Mit-niminen kaunis ja näpsäkkä tarjoilija, joka kertoi olevansa 39-vuotias, mummo ja olleensa ennen Karonin Two Chefsissä töissä ja haluavansa sinne takaisin. Ilmeisesti Karonin parhaat oli lähetetty Patongin toimipistettä avaamaan, en yhtään ihmettele. Patongilla Two Chefs on ollut vasta nelisen kuukautta.
Valitin, että täällä on pienemmät margaritat kuin Karonilla, ja sain palkaksi aivan jättimäisen. Kahden margaritan jälkeen tuntui kuin maha olisi lillunut puolillaan mansikkamargarita-lientä. Jälkkärit oli puoleen hintaan, joten otettiin nekin.
Illalla oli vaikea saada unta, ja seuraavana aamuna heräsinkin huonoon oloon (ei mielestäni liittynyt margaritoihin), mutta se onkin sitten jo seuraavan päivän stoori.
Ei kommentteja :
Lähetä kommentti