Mutta lepoahan se on tavallaan sairastaminenkin. Luin Diana Gabaldonin uusinta kirjaa Sydänverelläni kirjoitettu, kirjoittelin blogia, sometin ja surffailin netissä.
Sillä välin muu perhe kävi aamiaisella, varasi retken Flying Hanumaniin, kävi lounaalla taikkupaikassa meidän liikenneympyrän vieressä ja vietti aikaa poolilla ja hotellilla. Illalla he kävivät McDonaldsista hakemassa meille takeawaytä, ja ruoka maistuikin taivaallisen ihanalta päivän paaston jälkeen. Tosin vatsani ilmoitti heti, ettei ollut sen mielestä hyvä juttu.
Mitä ihmettä torstaina sitten tapahtui? En muista yhtään. Näin käy lomalla aina jossain vaiheessa: tuntuu kuin päiviä olisi tippunut välistä pois, ja koska mitään kalenterimerkintöjä ei ole, vaatii sanomattoman suuria aivoponnisteluja rekonstruoida päivien kulkua.
Armottoman tuumailun jälkeen saimme aviomiehen kanssa päkistettyä listan siitä, mitä viime päivinä on tehty. Tällaisessa usean päivän asioiden kirjailussa jälkikäteen on se huono puoli, että yksityiskohtia tai tunnetiloja on vaikea palauttaa mieleen kronologisessa järjestyksessä. Yritän kuitenkin.
Torstaina siis perhe lähti Flying Hanumaniin, joka on metsään rakennettu puisto, jossa liu'utaan vaijeria pitkin valjaissa puusta toiselle muutaman kymmenen metrin korkeudessa. Tällaisia puistoja on Phuketissa useampi, mutta Flying Hanuman on se alkuperäinen ja isoimmin mainostettu, itse muistan nähneeni sen mainoksia ekasta reissusta lähtien.
Aviomies ja poikanen tykkäsivät Hanumanista kovasti, vaikka melko jännittäviäkin hetkiä siellä kokivat, varsinkaan aviomies ei ole korkeiden paikkojen ystävä ollenkaan (niin kuin en minäkään), poikasta sen sijaan ei tunnu haittaavan. Retki maksoi 3250 BTH per henkilö eli noin 80€, kesti puolisen päivää, aviomies tilasi sen hotellin kautta ja hintaan sisältyivät kuljetukset sinne ja takaisin, satumaisen kaunis T-paita (not...) ja hedelmiä.
Minä tunsin itseni siinä määrin vahvistuneeksi, että laittauduin taas ihmisen näköiseksi ja uskaltauduin ulos huoneesta. Päätin yksinkertaisesti vain käveleskellä hieman, jotta saan nauttia auringonpaisteesta ja pääsen hieman pois hotellilta. Käpsyttelin siis ihan kaikessa rauhassa Patongin rantatietä ja kävin parissa kaupassa. Sitten käpsyttelin takaisin.
Kun lentävät hanumanit tulivat takaisin, lähdimme poolille kaikki kolme. Olo oli ihan ok, ei tosin ihan "viis kautta viis" mutta päätin vain, että nyt saa tämä sairastaminen riittää ja selviytynen masuineni normitoimista.
Aviomies löysi meille päivällispaikaksi Joe's Downstairs -ravintolan, jossa on laaja tapas-lista, ajatuksella, että en ehkä paljon kykene syömään. Tuo paikka menikin heti kärkeen Phuketin ravintolasuosikkilistallani, palaan siihen vielä. Halpahan se ei missään tapauksessa ole, mutta meneekin kategoriaan fine dining. Laitamme varmaan myös TripAdvisor-arviot siitä tai ainakin aviomies laittaa, hän on aktiivinen TripAdvisor-arvioitsija. Instagramiin jaoinkin jo kuvia. Minun tunnukseni Instassa on Ihana Arki.
Ei kommentteja :
Lähetä kommentti